Miksi et halua lukea tätä kirjoitusta kuolemasta?
Olen 31 -vuotias ja ajattelen kuolemaa lähes päivittäin. Äkkiseltään se saattaa kuulostaa synkältä. Tämä on kuitenkin yksi suuri tekijä miksi elän onnellista ja merkityksellistä elämää.
Koska tämä kirjoitus käsittelee kuolemaa, voi olla, että koet lukemisen epämiellyttäväksi tai ohitat tämän kirjoituksen. Olemme tottuneet ajattelemaan, että kuolema on elämän loppu. Kulttuurissamme kuolema on usein piilotettu ja eristetty arjesta. Siihen liittyy lopullisuus ja suru.
Näin Pyhäinpäivän kynnyksellä ja skorpionin kauden alussa on kuitenkin täydellinen aika pysähtyä pohtimaan, mitä kuolemalla olisi meille opettaa.
Buddhalaisessa henkisessä perinteessä kuoleman pohdiskelu ja sen kanssa tutuksi tuleminen ovat keskeisiä henkisen kasvun kannalta. Sen sijaan, että kuolemaa pidettäisiin elämän vastakohtana, ymmärretään se osaksi elämää.
Elämäähän ei yksinkertaisesti olisi ilman kuolemaa. Varjo syntyy valosta. Sisä- ja ulkopuoli ovat samaa kokonaisuutta. Kolikolla on kaksi kääntöpuolta, mutta ne ovat yhtälailla samaa kolikkoa. Olemassaolo jatkuu, energia vain muuttaa muotoaan.
Siirtymä tästä elämänmuodosta ja tietoisuudesta johonkin seuraavaan muotoon on meillä kaikilla edessä. Toisin sanoen, ainoa varma asia elämässä vaikuttaisi olevan, että tulemme kaikki kuolemaan.
Sen sijaan, että käännämme katseemme pois tästä epämiellyttävästä totuudesta, mitä jos katsoisimme sitä suoraan silmiin?
Olen kokenut kuoleman pohdinnan lisäävän elämääni merkityksellisyyttä ja onnellisuutta. Tiibetinbuddhalaisessa perinteessä on kuoleman meditoinnin harjoitus, jossa käydään tarkasti läpi oman kuoleman vaiheet.
Meditaatiossa luovutaan vaihe vaiheelta kaikesta maallisesta, kuten omaisuudesta ja aistinautinnoista, läheisistä ja lopulta omasta kehosta. Viimein keskitytään tarkasti kokemukseen oman yksilöllisen mielen haihtumisesta.
Aluksi kuolemameditaatio tuntui kaukaiselta ja jossain määrin ankealta, mutta harjoituksen myötä siitä on tullut hyvin vapauttava ja jopa mielekäs harjoitus. Kuolema, jos jokin, laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Yhtäkkiä pienet ärsytyksen aiheet tai huolet eivät tunnukaan enää niin suurilta.
Kuolema kirkastaa sen, mikä elämässä todella on tärkeää ja mikä ei.
Harjoitus tekee myös kuoleman tutuksi ja vähentää näin pelkoa sitä kohtaan. Usein meitä pelottaa nimenomaan tuntematon. Kun jokin tulee tutuksi, avautuu myös mahdollisuus suhtautua siihen eri tavalla.
En suosittele tätä meditaatiota varauksetta kaikille. Siihen ei tulisi ryhtyä ilman asiantuntevaa opastusta tai jos kokee haasteita mielenterveyden tai perusturvallisuuden tunteen kanssa.
Kuoleman kohtaaminen, edes lyhyesti ajatuksen tasolla, voi kuitenkin olla monelle hyödyllinen harjoitus ja antaa perspektiiviä elämään. Se muistuttaa kaiken pysymättömyydestä ja lisää näin arvostusta jokaista hetkeä kohtaan. Kun elämän näkee jatkuvana muutoksena ja sykleinä, voi olla helpompi suhtautua sen tuomiin käänteisiin — hyvässä ja pahassa.
Kun kohtaat vastoinkäymisiä, muista etteivät ne tule kestämään ikuisesti. Paha olo ja vaikeudet tulevat menemään ohi. Kun kaikki on hyvin, nauti ja kylve kiitollisuudessa. Älä ota arjen pieniä hienoja hetkiä itsestäänselvyyksinä. Elä läsnä tässä hetkessä — se on kaikki mitä meillä on.
