Olen 31 -vuotias ja ajattelen kuolemaa lähes päivittäin. Äkkiseltään se saattaa kuulostaa synkältä. Tämä on kuitenkin yksi suuri tekijä miksi elän onnellista ja merkityksellistä elämää.

Koska tämä kirjoitus käsittelee kuolemaa, voi olla, että koet lukemisen epämiellyttäväksi tai ohitat tämän kirjoituksen. Olemme tottuneet ajattelemaan, että kuolema on elämän loppu. Kulttuurissamme kuolema on usein piilotettu ja eristetty arjesta. Siihen liittyy lopullisuus ja suru.

Koetko meditoinnin vaikeaksi tai että se "ei vain onnistu" koska mieli on rauhaton? Ajatuksia virtaa ja poukkoilee aiheesta toiseen. Keskittyminen herpaantuu.

Voin ilokseni kertoa, että et ole epäonnistunut meditaatiossa, vaan päässyt käsiksi harjoituksen ytimeen: Miten kohdata omat mielen liikkeet?

Oletko kuullut myötätunnon olevan suorin reitti onnellisuuteen? Se todellakin on! Kun valitsee vähättelevän, vihamielisen tai välinpitämättömän asenteen sijaan lämpimän asenteen toisia kohtaan, tekee suuren palveluksen myös itselleen.

Se, miten mielen tasolla reagoimme asioihin, vaikuttaa koko elimistöömme. Jos kohdatessamme vastoinkäymisen, haastavan tilanteen tai yllättävän takapakin suhtaudumme siihen kuin maailmanloppuun, käynnistyy elimistössämme voimakas stressireaktio.

Tiedätkö sen olon, kun ajatukset kiertävät kehää ja on hermostunut olo? Tai kun ahdistus valtaa mielen? Tai sen olon, kun on stressaantunut ja kaikki ärsyttää?

Ehkä olet kokeillut avuksi näihin mielen myllerryksiin jonkinlaista joogaa, meditaatiota tai muita harjoituksia. Olet todennäköisesti törmännyt kehotukseen: “päästä irti”. Mutta päästä irti mistä? Ja miksi?